Joogaopettajuus - lempeyden opettaja

Joogaopettajuutta pohtiessani päädyn yhä enemmän siihen, että opettaminen opettaa minulle lempeyttä. Maailmassa on taas paljon enemmän harmaan sävyjä, ei mustavalkoisuutta. Enemmän erilaisuutta, jonka hyväksyn. Enemmän ihmiskohtaloita, joita ymmärrän. Enemmän luonteenpiirteitä, joita siedän.

Kun näen, kuinka monet väsyvät jokapäiväisen elämänsä arjessa, mieleni täyttyy lempeydestä heitä kohtaan. Ajatuksissani on, että kuinka minä voisin helpottaa heidän arkeaan, auttaa heitä jaksamaan tämän tumman syksyn yli.

Mutta, on myös hyvä muistaa, että on pidettävä itsestään huolta. Annan siis luvan itselleni ottaa päiväunet, nukun aamulla pidempään, teen pitkiä kävelyjä metsässä tai meren rannoilla, nautiskelen mökillä järvimaisemasta, pikkulinnuista, jotka tulevat syömään lintulaudalle. En kiirehdi, en tunge kalenteriani täyteen. Syön ja juon hyvin ja ravitsevasti, annan pataruokien tekeytyä uunissa pitkään.

Vain hoitamalla itseäni jaksan antaa muillekin. Kun voin itse hyvin, jaksan olla rakastava ja armollinen myös muita kohtaan. Kiltti kanssaihmisiä kohtaan.

Kuinka sinä jaksat, huolehditko itsestäsi hyvin? Mistä voisit luopua, jotta ehtisit ajatella itseäsi?