Blogi

Alkuvuoden väsymyksen ja toivottomuuden jälkeen on mieli kirkastunut auringon myötä ja tuntuu, että elämä alkaa taas voittaa.

Jonkinlainen lamaannus tässä on tullut ja usko melkein loppunut, se on pakko myöntää. Vuosi on eletty jatkuvassa muutoksen ja epävarmuuden tilassa. Joustaen, muuttaen toimintatapoja, uutisia päivittäin seuraten, tuntien osallistujamääriä tarkkaillen, huolehtien, miettien, harkiten, arpoen. Kuinka paljon energiaa onkaan mennyt hukkaan viranomaisten...

Kiinalaisen ajattelun mukaan syksy on suunnittelun, uuden aloittamisen, ideoinnin ja luovuuden aikaa. Vuoden alussa taas tulisi levätä ja kerätä voimia, jotta jaksetaan taas keväällä auringonvalon lisääntyessä olla aktiivisia. Nyt on palattu töihin - joko konttorille tai kotikonttorissa, koulut ja tarhat ovat alkaneet ja perheiden rutiinit alkavat...

Jokainen selviää vaikeasta ajasta omalla tavallaan. Joillekin eristäytyminen on helppoa, joillekin vaikeaa. Toisille se voi olla jopa helpotus, jotkut taas kokevat sen äärimmäisen ongelmalliseksi. Miten sinä olet sopeutunut? Miten sinä olet helpottanut oloasi, elämääsi?

Maailma, jonka tunsimme, ei ole enää samanlainen ja ei varmaan koskaan edes palaa täysin samaan. On kuin eläisimme tieteiselokuvassa - kävelyllä ihmiset väistelevät toisiaan, siirtyvät kadun toiselle puolen, jotta ei tarvitsisi kohdata ja hengittää samaa ilmaa kuin vastaantulijat, näet hengityssuojia, ravintolat ovat tyhjiä, monet yritykset ovat...

Joogamatto on kuin oma pieni universumi. Maton rajojen sisällä voi tuntea olonsa turvalliseksi. Saat olla rauhassa ja kukaan ei pääse sisään sinun maailmaasi. Jokainen tarvitsee turvallisuuden tunnetta, aivan syntymästä asti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun vauvan ja lähivanhemman suhde on turvallinen ja tasapainoinen, hänestä kehittyy...

Vuosi on vaihtunut. Länsimaiseen tapaan tammikuu on hujahtanut kiireessä melkein ohitse. Kalenterissa on ollut ruuhkaa, illat ovat olleet täynnä toimintaa ja monet kevään projektit ovat saaneet alkunsa. Olo on energinen.

Joogaopettajuutta pohtiessani päädyn yhä enemmän siihen, että opettaminen opettaa minulle lempeyttä. Maailmassa on taas paljon enemmän harmaan sävyjä, ei mustavalkoisuutta. Enemmän erilaisuutta, jonka hyväksyn. Enemmän ihmiskohtaloita, joita ymmärrän. Enemmän luonteenpiirteitä, joita siedän.

Heräiletkö öisin? Antaako uni odottaa itseään? Hermostutko helposti ja usein? Palaako pinna sekunnin sadasosassa ja monesti päivän aikana? Oletko jatkuvasti väsynyt? Jos vastasit yhteenkin kysymykseen myönteisesti, oletko koskaan ajatellut, miten tilanteen voisi korjata?

Olen vuoden sisään sanonut mielessäni jäähyväiset kolmelle hienolle naiselle. He olivat suunnilleen samanikäisiä kuin minä. Syöpä vei heidät kaikki. En ole koskaan aiemmin oikeastaan miettinyt ajan rajallisuutta, koska kaikki aiemmat menetykset ovat olleet ns. luonnollisia - mummot, papat, sedät, tädit, jotka ovat eläneet pitkän elämän ja kuolleet...